Olen tikittävä aikapommi, joka odottaa vapauttavaa räjähdystä.
Olen kuin lähtölaskennan aloittanut raketti, joka lähtee ennen
aikojaan mahtavalla tulivoimalla avaruuteen, lupia kyselemättä.
Tahdon huutaa, karjua, hakata, satuttaa ja hajottaa. Tahdon nähdä verta ja kyyneliä sekä henkistä pahaa pahaa pahaa oloa.
Mutta minä en tunne mitään. Ilo tai onni joskus pilkahtaa, mutta ei jää minussa viipyilemään. Eikä sekään tunnu missään, miltään. Kaikki on tasapaksua paskaa.
Olen raivostuttava kontrollifriikki, joka keskittää elämänsä omien ja muiden tunteiden kasassa pitämiseen ja hillitsemiseen. Tekisi mieli huutaa sisälläni kytevä, itse sinne piilottamani raivo ja kipu ja paha olo pois, mutta enhän minä voi tehdä niin. On oltava hillitty, kaikille yliystävällinen liian kiltti ihmislapsi joka ei koskaan saa sanoa tai tehdä pahaa kärpäsellekään. Minussa kytee tunteita, joita pelkään itsekin. Jossain vaiheessa elämääni olen saanut liikaa pahaa osakseni, ja minussa asuva tunteidenpelkääjä syntyi sisääni ja otti ohjat elämästäni. Halusisin kovasti päästä siitä eroon, mutta se on niin vaikeaa...Välillä kuohahdan yli, mutta pian se ottaa minusta taas vallan ja lisää tunteita lukittuu sieluuni. Minua syödään sisältäpäin, ja itse olen itseni pahin vihollinen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Lainaan Toni Wirtasen sanoja:
VastaaPoistaSäälittävä yritys ymmärtää
ja löytää edes jotain merkitystä
Tapahtumille joista on
jauhettu jo loputtomiin
niin ettei kukaan jaksa niitä enää
edes ne joita kiinnosti
Ja se kuristettu mieli on ryvettynyt niissä
Kaikki sun pelkosi
talloo sun päällesi
hautaa sun toivon synkkiin uumeniin