Kontrollifriikin päiväkirja

Olen kieltänyt itseltäni kahdenkymmenen vuoden ajan kaikki negatiiviset tunteet, yrittänyt epätoivon partaalla roikkuen niitä kahlita, hallita ja hillitä. Olen kieltänyt niiden olemassaolon. Se on tehnyt luonnollisesti minulle paljon pahaa, siis minä olen satuttanut itse itseäni. Nyt olen myöntänyt tehneeni niin, ja myöntänyt että viha kytee minussa. On uskomatonta, kuinka energiani ja intoni ja iloni on alkanut virtaamaan minusta ulospäin. Olen vasta sohaissut jäävuoren huipusta ensimmäisen kiteen sadasosan, kyllä, mutta olen itsestäni niin ylpeä. Paljon on kipuja edessäpäin, mutta jokaisen kipukohdan tuntiessani tiedän, että eheytyminen on lähempänä. Ippeliini is back! Eikä katoa täältä kulumallakaan! Täällä ollaan hiomassa helmestä timanttia! :)