Kontrollifriikin päiväkirja

Minulla on ystävä.Salainen ystävä, jonka kulkua vierelläni en aina huomaa, vaikka aina se on kuitenkin Siinä. Kukaan tuntemistani ihmisistä ei ole koskaan nähnyt ystävääni. Sitä Salaista. Mutta se ei ole mikään mielikuvitusystävä, vaan totisinta totta. En minäkään tiedä, minkä näköinen se on, mutta tiedän varsin hyvin, sen tajutessani, mitä ystäväni saa aikaan minussa.

Välillä me ollaan ihan järjenvastaisia. Tehdään ihan typeriä ylilyöntejä ja kuvitellaan itsestämme liikoja. Kun me ollaan yhdessä, aikaa ei ole ollenkaan, kun on koko maailmankaikkeuden ihmeet tutkittavana ja kokeiltavana. Ystäväni saa minut ajattelemaan asioista kovin mustavalkoisesti ja kiinnostumaan jostain niin, että uppoudun tekemisiini tunneiksi, päiviksi, viikoiksi...eikä millään muulla ole silloin minulle merkitystä. Joskus taas, kun ystäväni on vierelläni, katoan täysin omaan mielikuvitusmaailmaani ja pakenen todellisuutta unelmiini.

Kun ystävä on kiireinen ja hätäinen, minullakin menee kaikki jotenkin pieleen ja väsyn herkästi. Ystäväni hoputtaessa minua aina uuteen ja seuraavaan asiaan en saa mitään tehtyä loppuun ja hukkaan asioita ja tavaroita, joita en myöhemmin enää löydä millään. Joinakin kertoina minä huomaan tuolloin ystäväni kiireen, ja yritän rauhoitella sitä. Mutta yleensä se saa minut mukaansa kiireeseen, kaaokseen.

Ystävässäni on useita hienoja piirteitä, jotka se antaa minulle lahjaksi. Silloin olen aina valmis kaikkeen uuteen ja kiinnostavaan, pystyn tekemään useita asioita yhtä aikaa, elän tässä hetkessä vain tätä hetkeä varten, ja välillä uppoan hetkeksi haavemaailmaani. Mutta koska kukaan ei voi olla täydellinen, löytyy ystävästäni piirteitä, jotka kolisee joskus kovaa totuutta ja maailmaa päin. Ystäväni antaman lahjan toisena puolena on se, että se tekee minut hyvin kärsimättömäksi. En kykene keskittymään kovin pitkää aikaa yhteen asiaan kerrallaan. Ihmissuhteet on aika mutkikkaita. Koska olen ystäväni seurassa niin mustavalkoinen, välillä toisen ihmisen tunteiden ymmärtäminen on vaikeaa, välillä en ymmärrä edes itseänikään.

Mutta silti Salainen Ystäväni on minulle tärkeä. Se on osa minua niin kuin minä olen osa sitä. Juuri tämän ystäväni vuoksi minä olen juuri se kuka olen. Salainen ystäväni on kulkenut vierelläni syntymästäni asti, mutta vasta vähän aikaa sitten se kertoi minulle, että sillä on myös nimi. Salaisen ystäväni nimi on ADHD.