Kontrollifriikin päiväkirja

Näin unen viime yönä.Kerron sen tässä nyt.

Olin isossa huonekaluliikkeessä. Siellä kierteli ihmisiä katselemassa huonekaluja. Itse istuin tuolilla tai sohvalla, ja minun seuranani oli Kari "Hissu" Hietalahti, Jukka Virtanen ja viimeisillään vauvaa odottava lesbonainen, jonka kanssa suunnittelin illalla meneväni jonnekin. Silloin viereisellä sohvalla istuva Hissu kumartui puoleeni kuiskaten: "Kun sinä olet menossa mun kanssa naimisiin, ethän lähde tänään mihinkään. Ollaan ilta kahdestaan." Sen kuultuani ajattelin että eikö Hissu tiennyt etten enää ollut aikeissa mennä naimisiin hänen kanssaan, vaan olin kihloissa raskaana olevan lesbon kanssa.

Olin minun ja tyttöystäväni kodissa, keittiössä. Paikalla oli myös kolmas ihminen, aikuinen mies tai nainen, sekä Muumilaakson väestä ainakin Muumipappa, Muumimamma ja Nuuskamuikkunen. Kolmas ihminen teki jotain minun aseelleni, värikuulapyssylleni. Tämän jälkeen menimme kaikki innolla ja naureksien yläkertaan erääseen huoneeseen, jossa oli tarkoitus leikkiä värikuulasotaa. Minä olin huoneen ovella, muut sisemmällä huoneessa. Minä olin ainoa jolla oli ase. Aloin ampumaan värikuulia ja muut yrittivät parhaansa mukaan väistää niitä. Pidin muutaman sekunnin tauon, jonka aikana kolmas ihminen sanoi:"Nyt alkaa kunnon räiskintä." Aloin taas ampumaan, mutta aseesta tulikin oikeita panoksia. Nuuskamuikkusen silmät laajenivat ja se valui kuin paperina ilmaa vasten lattialle, kuolleena. Tajuttuani hyvin pian mitä olin saanut aikaan, lähdin kauhuissani pakoon ja kuulin rappuja alas juostessani, kun joku sanoi Muumimamman ja Muumipapan jääneen eloon, selvinneen pelkillä rei'illä, mutta Nuuskamuikkunen oli kuollut. Juoksin talosta pois.

Juoksin huonekaluliikkeeseen ajatuksenani etten voi enää mennä kotiin sen jälkeen, kun tapoin Nuuskamuikkusen. Menin huoneeseen, jossa oli kerrossänky ja kirjoituspöytä. Kirjoituspöydällä oli paperi, jossa luki vuoteen hinnaksi 15 euroa. Kenenkään koskematta paperiin luku 15 muuttui silmieni edessä 13ksi, minkä jälkeen luku muuttui vielä kerran niin, että vuoteen hinta oli lopulta 10 euroa. Kerrossängyn yläpedin pohjassa oli kapeista metallilevyista tehty kuvio. Huoneeseen tuli Jukka Virtanen, joka ihmetteli mitä minulle oli tapahtunut kun niin kauhealta näytin. Sanoin hirveitä tapahtuneen, ja kysyin voinko mennä hänen luokseen yöksi. Jukka lupasi, ja tarjosi keltaisesta karamelliaskista minulle keltaisia pieniä marmeladisydämiä yhden ja sanoi että ota tuosta taas tämmöinen, olet sen tarpeessa. Otin karkin, ja yhtäkkiä olin Jukan kotona hänen kanssaan. Huone oli kuitenkin sama kuin huonekaluliikkeessä. Vain valaistus oli erilainen, ja ulkona oli jo hämärää. Olin käynyt suihkussa, olin normaalipainoinen ja sopusuhtainen, minulla oli mustat trikoot jalassa ja paita päällä. Kampasin kokovartalopeilin edessä hiuksiani ja huomasin että puolet hiuksistani ylsi puoleen pohkeeseen, kun osa niistä oli liki sänkilyhyet. Valitin Jukalle että olinpa ollut typerä kun en tajunnut kasvattaa kaikkia hiuksiani yhtä pitkiksi, koska nehän näyttivät aivan kamalilta. Pyyhe oli huoneen oven päällä kuivumassa ja kurkistin kuin jotain etsien huoneen ovesta. Huoneesta katsoen oven saranat oli vasemmalla puolella ovea ja ovi aukesi huoneesta poispäin. Kurkistin oven taakse pitäen kuitenkin ovea raollaan.