Kontrollifriikin päiväkirja

Täällä Telluksen päällä ihmiskuntaa mietityttää yksi kysymys, mikä yhdistää meitä kaikkia. Kysymys on vaivannut kautta aikojen ihmisten mieltä, eikä ole taattua, että kukaan olisi saanut tuohon kysymykseen tyhjentävää vastausta, liekö sellaista olemassakaan. Tästä kysymyksestä on laadittu teorioita, ja niistä on kiistelty. Kysymys kuuluu: kuka minä olen.

Pohdin terapiassa terapeuttini kanssa muutamia viikkoja takaperin, että elän tällä hetkellä vaihetta, joka on jäänyt minulta syystä tai toisesta elämättä silloin kun useat muut sen elävät. Huomasimme, että elän murrosikääni. Yritän päästää irti äidistäni ja ikään kuin kerrata minuuteni. Tuon terapiakäynnin jälkeen aloin miettimään minuutta, ja tuota mieliä polttavaa kysymystä siitä, kuka minä olen. Listasin minuuteni tällä hetkellä tiedostamani rippeet paperille, ja kysyin myös mieheltäni millainen minä olen. Lista on seuraavanlainen.

Mieheni mielestä minä olen ailahtelevainen ja mielialani vaihtelevat nopeasti. Saatan olla jostakin asiasta tiukasti tiettyä mieltä tänään, mutta ylihuomenna olen ehdottomasti samasta asiasta aivan toista mieltä. Olen kärsimätön, ja keskusteluissa voimakkaasti puolustuskannalla, vaikkei minua mistään suoranaisesti syytettäisikään. Omasta mielestäni löysin seuraavia mielipiteitä minuudestani: olen usein kireä, ja tarvitsen suuren määrän keskittymistä rentoutuakseni. Tarvitsen paljon aikaa itselleni, enkä juuri ollenkaan osaa organisoida tai priorisoida asioita, esim. kotityöt ja ylipäänsä koko elämä. Käyn "tuulella" enkä millään malta kuunnella itseäni. Olen kärsimätön eskapisti ja positiivinen pessimisti, joka vaatii itseltään koko ajan kaikissa asioissa liikaa tyyliin "kaikki tai ei mitään". Olen epärealistinen, reaalimaailman ja vahvan mielikuvitusmaailman rajat on usein häilyviä. Olen taiteellinen ja tunteellinen, ja saan välillä päähänpistoja joiden mukaan toimin vaikka osin ymmärrän sen olevan typerää tai järjenvastaista. Korjaan shoppailulla huonoa oloani ja omaatuntoani, sillä jos ostan jotain kallista, koen olevani hyvä ihminen. Olen suurpiirteinen raha-asioissa ja kaikessa muussakin. Sisimmältäni olen arka ja herkkä, mutta päällepäin olen liki päällekäyvä ja kovaääninen, aina äänessä oleva. Olen liki riippuvainen ympäristöltäni saamasta rakentavasta ja tyhjentävästä kritiikistä, ja jos ympäristö ei vastaa riittävän selkeästi, minun on vaikeaa määrittää itseäni, koska en itse aina huomaa teinkö esim jonkin työtehtävän hyvin vai huonosti. Pelkään, mitä piilottelen sisuksissani, sillä koen siellä olevan paljon aggressiivisuutta ja tukahdutettuja vihan ja pelon tunteita vuosien takaa koulukiusattuna olemisen vuoksi. Oma seksuaalisuuteni on hukassa, en koe itseäni välillä lainkaan seksuaaliseksi. Ruumiinkuvani on minulle selvittämätön käsite.

Minuuteni on minulle häilyvä, siltä puuttuu rajat, minuuteni on rajaton.